Kestävästi hyödynnettävissä olevan tuulivoimapotentiaalin määrä on Suomessa noin kymmenkertainen tähän mennessä rakennettuun kapasiteettiin verrattuna. Näin toteaa Suomen ympäristökeskuksen Tuulivoimapotentiaali Suomessa -selvitys.
Tunnistetusta tuulivoimapotentiaalista yli 40 000 MW on maatuulivoimaa, noin 17 000 MW Suomen aluevesille sijoittuvaa merituulivoimaa ja noin 10 000 MW niiden ulkopuoliselle Suomen talousvyöhykkeelle sijoittuvaa merituulivoimaa.
Tänään julkaistussa Suomen ympäristökeskuksen Tuulivoimapotentiaali Suomessa -raportissa arvioidaan, että Suomessa on potentiaalista tuulivoimakapasiteettia lähes 70 000 megawattia. Se on melkein kymmenkertainen määrä verrattuna vuoden 2023 loppuun mennessä toteutuneeseen hieman yli 7 000 megawatin tuulivoimakapasiteettiin.
Selvityksessä on kartoitettu alueellista tuulivoimapotentiaalia sekä maa- että merituulivoimalle. Tunnistetusta tuulivoimapotentiaalista yli 40 000 megawattia on maatuulivoimaa, noin 17 000 megawattia Suomen aluevesille sijoittuvaa merituulivoimaa ja noin 10 000 megawattia aluevesien ulkopuoliselle Suomen talousvyöhykkeelle sijoittuvaa merituulivoimaa.
Tuulivoimaa taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla
Tuulivoimaloiden korkeuden kasvu ja teknologinen kehitys ovat vähentäneet tuuliolosuhteiden merkitystä tuulivoiman sijoittumisessa. Se on johtanut tuulivoimapotentiaalin kasvuun. Mahdollisuus lisätä tuulivoiman hyödyntämistä on linjassa Suomen hiilineutraaliustavoitteiden kanssa, kunhan se tehdään kestävällä ja oikeudenmukaisella tavalla.
”Tuulivoimapotentiaalia voidaan arvioida eri tavoin. Kestävästi tunnistettu tuulivoimapotentiaali huomioi muut maankäyttömuodot ja on toteutettavissa taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla”, toteaa tutkija Kimmo Nurmio Suomen ympäristökeskuksesta.
Tuulivoimapotentiaali Suomessa -raportissa on tunnistettu tuulivoimapotentiaali pääsääntöisesti vireillä olevien maakuntakaavojen ja niiden taustaselvitysten perusteella.
”Kun maakuntakaavassa on osoitettu tuulivoimalle soveltuvia alueita, niitä on jo yhteensovitettu muiden maankäyttöintressien kanssa. Maakuntakaavoissa on huomioitu alueidenkäytön suunnitteluun liittyvät vaatimukset ja velvoitteet sekä arvioitu vaikutuksia, joten tunnistettu tuulivoimapotentiaali on melko kestävällä pohjalla. On hyvä myös huomioida, että kyse on vain potentiaalista, josta todennäköisesti toteutuu vain osa. Toteutuminen ratkaistaan tarkemmassa suunnittelussa”, Nurmio sanoo.
Tuulivoimapotentiaali jakautuu epätasaisesti eri alueille
Selvityksessä tuotetut maakuntakohtaiset tuulivoimapotentiaaliarviot osoittavat, että erot alueiden välillä ovat suuria ja ne kasvavat entisestään. Valtaosa tuulivoimapotentiaalista sijoittuu länteen ja pohjoiseen, jossa on myös suurin osa toteutuneista ja vireillä olevista tuulivoimahankkeista. Tuulivoimapotentiaalin epätasaista maantieteellistä jakautumista korostaa vielä merituulivoiman kehittyminen ja sen mahdollinen nouseminen varteenotettavaksi energiantuotantomuodoksi.
Idässä tuulivoimapotentiaalia rajoittavat etenkin puolustusvoimien aluevalvontajärjestelmän tarpeet ja sähkön siirtokapasiteetti. Monissa itärajalle ulottuvissa maakunnissa, kuten Lapissa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa, maakunnallisten suunnitelmien mahdollistama kapasiteetti keskittyy maakuntien länsiosiin. Eteläisissä maakunnissa merkittävänä tuulivoimapotentiaalin rajoituksena on tiivis yhdyskuntarakenne.
”Tuulivoiman merkityksen kasvu lisää painetta sen alueellisen jakautumisen tasaamiselle. Etenkin Itä-Suomessa tulisi ratkaista tuulivoiman hyödyntämistä rajoittavia tekijöitä. Se osaltaan parantaisi näiden alueiden elinvoimaa, lieventäisi tuulivoiman keskittymisen haitallisia vaikutuksia ja hajauttaisi energiajärjestelmäämme”, Nurmio toteaa.
Ympäristöministeriön tilaamaa selvitystä on ohjannut ohjausryhmä, jossa oli edustettuna ympäristöministeriön lisäksi työ- ja elinkeinoministeriö, maakuntien liitot ja ELY-keskukset.
Lähde Suomen ympäristökeskuksen tiedote, jota on editoitu.
Kuva Suomen Tuulivoimayhdistys
